The Making of BK3:

http://www.youtube.com/watch?v=PSyqFQQCwzg&feature=related

Imperiumin arvostelu Brucen lätystä, oma levy vielä matkalla, mutta parit kokonaiset biisit kuunnelleena voi sanoa että soolot ovat todellakin maukkaita niissä ja laulusuoritukset.

http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=9917

Kappas, levy löytyi Spotify:sta... pitääpä laittaa kuunteluun!!

Nyt pyörii ekaa kertaa... eka biisi ei tehny tähän hätään oikein mitään mutta Genen laulama "Ain't Gonna Die"...!! Siis perskutarallaa ja loput kirjeessä!!! Huh huh! Aivan tajuttoman kova! Ei oo Sonic Boomilla YHTÄÄN näin hyvää biisiä! Jaa nyt tääl rupes joku Corabi laulamaan... tästä on hyvä jatkaa... palataan.

Tämä levy herättää paljon tunteita ja keskustelua näköjään.

Saaks tätä Suomesta?

Saa, CDON.comista. http://cdon.fi/musiikki/kulick_bruce/

Erittäin hyvä lätty, Bruce ei nyt silleen laulajana loista, mutta biisit ja varsinkin soolot ovat mannaa. Hyvin tuotettu, jos aikaisemmat soololevyt olivat enemmän kotikutoisia tässä soololevyssä otettu aimo askel parempaan soundimaailmassakin. Genen biisi on levyn aatelia, sanoitus ei voisi enempää Geneä olla. Hyväntuulista rockia ja vierailijat tekevät kelpo esityksiä. Nick Simmonsin Hand of the Kingissa kuuluvat Nickin Morrison-vaikutteet, ehkä jotain Astbury-sävyjä myöskin, raskas, mahtipontinen kappale. Corabin laulama No Friend Of Mine on myös yksi levyn tähtihetkistä, hyvin Corabimainen, melankolinen tunnelma, loistava kertsi, voisi olla hyvinkin Unionin tavaraa. Brucen laulama Life on hieman naivi teksteiltään mutta biisin rauhallista melodiaa jaksaa kuunnella kevättä odotellessa, heh.

No tulihan tuota muutamat kierrokset kuunneltua. Summa summarum, jostain syystä odotin paljon enemmän. Kovat oli Kulickilla puheet, jopa Revengeen lähti vertailemaan. En mä nyt ihan sentään tuota tosissani ottanutkaan, mutta odotin tosiaan kahta ekaa soololevyä eheämpää ja vahvempaa kokonaisuutta. Ja juuri sitähän mies lupailikin.

Tosiasia kuitenkin on, että BK3 on aivan samanlainen sillisalaatti kuin edeltäjänsä, jos ei jopa pahempi. Jos miehellä itselläkin oli tekovaiheessa Revenget mielessä niin kyllä ihmetyttää että levyltä löytyy vähän joka tyyliä vähän joka lähtöön ja hirveästi vierailevia laulajia... eli juuri kaikkea sellaista josta tuloksena syntyy kaikkea muuta kuin vahva kokonaisuus.

Ja kun kerran se ensimmäinen liidilaulukin tuli rykäistyä nauhalle sellaiset 15 vuotta sitten, niin kyllä tässä olisi ollut aikaa tuohon lauluunkin vähän saada jo jotain potkua tähän mennessä jos oikeasti vähääkään olisi yrittänyt.

- Avausbiisi on aivan mitäänsanomaton, Bruce "koviksena" ei vakuuta sekuntiakaan eikä biisin humppatempo toimi meikäläiselle. Ekan kuuntelun jälkeen on tullut aloitettua suoraan kakkosraidasta.
- "Ain't Gonna Die" kuten sanottu, puolestaan on aivan uskomattoman hyvä ja kaikista viimeaikaisista KISS -johdannaisista levyistä se yksi biisi ylitse muiden mielestäni. Kyllä. Täysosuma. Paras biisi suorastaan mitä asianomaiset ovat saaneet aikaiseksi sitten "Seduction Of The Innocentin".
- Corabin biisi myös pettymys, menee hieno ääni hukkaan näin mitäänsanomattoman perusballadin kanssa. Totta, kuulostaa Unionilta, mutta valitettavasti niiltä vähemmän ikimuistoisilta hetkiltä.
- Genen pojan biisi on levyn toiseksi paras, todella vakuuttava veto ja hieno biisi. Tosin vokalistivalinta haiskahtaa hieman halvalta huomion kalastelulta, mutta eipä silti: hyvin se vetää.
- Knackin äijän vetämä "Dirty Girl" on ihan OK powerpoppi, "I'm The Animal" puolestaan aivan totaalioksetushirvityseuropowerhevipökäle jota en pystynyt edes kertaakaan loppuun asti kuuntelemaan. Nämä kaksi biisiä samalla levyllä on esimerkkitapaus siitä mikä Kulickin levyissä on vikana. Ei vaan mahdu mun järkeen. Missä on punainen lanka? Mikä on pointti? Kaksi biisiä aivan eri maailmoista. Ja kummatkin vielä aika eri maailmoista kuin levyn loput biisit.
- Kulickin itse laulamat biisit ovat perus kädenlämpöistä OK-tasoa. Beatles/Floyd -sävyjä havaittavissa, tosin yhtä lailla keskitien Bon Jovia. Eli ajoittain tuntuu että ihan jeeshän tämä on, mutta välillä meinaa nousta keskinkertaisuudesta niskakarvat pystyyn.

Eli yritykseksi kyllä jäi taas, sääli. Tuotantojälki sinänsä on ehkä parempaa kuin kahdella ekalla, mutta kuitenkin tämän levyn tulen muistamaan vain yhdestä biisistä. Näin ollen BK3 ei vastoin odotuksia paranna Audiodogista jolla myös oli yksi kuningasbiisi ("Strange To Me"), Transformerista puhumattakaan ("Jump The Shark", "Crazy", "Beautiful To Me", "Truth Or Dare").

Bruce on toki pyrkinyt siihen että vierailijoiden kipaleet ovat esittäjiensä oloisia, varmasti levylle on haluttu myös mielenkiintoa musiikkimedioissa ottamalla kavereita ja lapsuuden sankareita mukaan, itseä tuo ei sinänsä häiritse. Jos biisit ovat hyviä, yhtenäistä lankaa ei tarvita, makukysymyksiä tietysti.

Nämä "jokaiselle jotakin/sillisalaatti-teokset" kannattaisi haudata jo suunnitteluvaiheessa ja tunkea plugi omaan aunukseensa rangaistukseksi, että edes ajatteli moisen julkaisemista!
En ole ottanut kovin vakavasti mitään Bruce-hehkutteluja sen jälkeen, kun menin ostamaan 'Union':in Sininen Huone kiekon laudalta lukemieni kehujen innoittamana. Se oli hirvittävä jööti markan apuri-grungea.
Tätä BK3:sta vältän kuin ruttoa, omat Kiss-lasit eivät ihan kaikkea Kissiin liittyvää kata.
Eipä noilla myynneillä tarvitse mitään Die Hard-versioita ainakaan alkaa väsäämään, kun ostajia on tasan seven muutenkin.
(Olipas negatiivinen postaus, vaikka olen vaan netistä kuunnellut kaksi minuuttia Brucen uutukaista, hah hah!)

Samoilla linjoilla Matin kanssa. Tällä kertaa tuotanto on suhteellisen onnistunut ja osa vieraista onnistuu ihan mukavasti..... Esim Corabi biisi on "ihanhyvä" eikä Gene biisissä (C.O.S ylijäämältä kuullostava, anyone?) ole isompaa vikaa. Ne edustavat levyn parhammistoa yhdessä Sammatin biisin kanssa. Brucen omat laulusuoritukset ovat taasen,,,,, no sanotaan että ne varmaan iskevät "I Walk Alone" -biisin faneihin eli tuo kertonee kaiken oleellisen? Kovin sekava ja tasapaksu tuotos kaiken kaikkiaan.. Parempi kuin edeltäjänsä mutta se ei ole paljon se. Brucen pitää nyt seuraavaksi joko laittaa UNION uudelleen kasaan tai liittyä johonkin oikeaan bändiin... 7-

Ööö... eräänlainen tribuuttibändihän tuo GFR on nykyään. Käsittääkseni kokoonpanosta uupuu nykyään pari merkittävää alkuperäisjäsentä jonka johdosta mitään uutta materiaalia taikka edes virallista livejulkaisua on turha odottaa oikeustoimien uhan edesä ... Eli jotain muuta pitäisi kehitellä .. .=)

Ehdottomasti! Muutenkaan koko GFR ei voisi vähempää kiinnostaa. Brucen pitäisi laittaa joku omanlaisensa (Unionin ja ESP:n tyylinen) rokkipumppu pystyyn ja lähteä kiertämään lavoja!

Todellakin.